Vähän kasvihuonekuulumisia ja alkukesän kukintaa

Nyt on kesän parasta aikaa, tai oikeastaan siltä on tuntunut jo pari kolme viikkoa. Paras aika minulla jatkuu juhannukseen asti. 

Tulppaanit kukkivat ja ihanat lemmikit alkavat täytää penkit ja pensaiden alustat. Tulppaanit ovat Pink Impression-lajiketta.

Yleensä en ihan näin pinkistä tykkää, mutta esikot ovat ihania väriläiskiä näin keväällä.

Saniaisten kiehkurat ja Apeldoorn-tulppanien punainen on ihana väriyhdistelmä, räikeä kylläkin, mutta sopii kevään valoon. Joinakin vuosina tässä vaiheessa saniaisten välistä pilkahtelee lemmikkien sinistä, mutta tänä vuonna jostakin syystä ei. Taustalla köynnöshortensia kiipeää lehtikuuseen, toivon että se kukkisi tänä kesänä ensimmäistä kertaa.

Talon edustan tulppaanien kukinta alkaa olla ohi, tosin Queen of the Nightit odottavat vielä vuoroaan ukkolaukkojen kanssa. 

Meidän pihassa on tällä hetkellä niin paljon projekteja kesken, että on vaikeaa saada kuvaa, jossa ei näkyisi jokin monttu, lauta tai työkalu. Haluaisin jonakin päivänä sellaisen pihan. Mutta huom! Kasvihuoneella on katto! Sivuikkunat kiinnitetään heti, kun ne valmistuvat...Nyt on raaputettu, helat ruostesuojattu, pohjamaalattu, kerran pintamaalattu ja vielä yksi maalikerros ja kittaus puuttuu. Hommaa siis vielä on, mutta etenee. 

Ja tähän vielä se yksi monttukin sitten. Nurmikko on kuorittu pois, ja tilalle tulee suodatinkangas ja singeliä. Marjapensaat on rajattu siperiankuusilankulla, joka on luonnon lahosuojattua puuta, eli toisin sanoen todella kestävää. Olen niin onnellinen tuosta katosta!

Tulppaaneiden aika

Kevät on kyllä ihmeellistä aikaa, oikeastiko viikko sitten tuskailin, että meillä ei ole pihassa mitään kukkivaa. Ja sitten tulee kolme lämmintä päivää ja pam! Yhtäkkiä ensimmäiset tulppaanit ovat aukaisseet kukkansa. Tämä kuva on nyt iltasella otettu, joten nuput ovat supussa.

Lummetulppaani Conserto on ehtoton tulppaanisuosikkini näistä aikaisin kukkivista. Muistaakseni neljä vuotta sitten istutin sipulit, jotka kukkivat ensin yhdellä kukalla ja nyt ne ovat lisääntyneet sivusipuleista viiden tai kuuden kukan kimpuiksi. Ne ovat todella aikaisia ja kauniita. Suosittelen kaikille! Pitäisiköhän ne jo jakaa, tietääkö kukaan?

Pickwick-kevätsahramit ovat niin kuvauksellisia. Lisäksi valkoiset scillat ovat aloittaneet kukkapenkissä kukintansa, mutta niistä ei jostakin syystä saa kaunista kuvaa, vaikka ne näyttävätkin hauskalta valkoiselta vaahdolta penkissä.

Kevättähtiä aion istuttaa runsaasti lisää, nämä ovat varjoisella ja todella kuivalla paikalla lisääntyneet parissa vuodessa jo hienosti. 

Penkeissä möyriessä huomasin, että myös rikkaruohot ovat heräilleet. Huomenaamulla, mikäli lapset suinkin suovat, alkaa seuraava kevään työ, kitkentäurakka.

Kasvihuoneestakin on kuulumisia, nimittäin katto on nyt asennettu! Se ansaitsee kuitenkin oman merkintänsä :) 

Ihania kevätpäiviä kaikille!

Ilmastokateus ja harmitus

Minuun on iskenyt ilmastokateus. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että jänikset ovat syöneet kaikki krookukseni. Siis kaikki! Ihan muutama hassu surkea krookus on jäänyt jyrsittynä penkkiin. Nyt pihassani ei käytännössä ole mitään kukkivaa ja toukokuu on juuri jo alkamassa. Asiaa ei auta myöskään muut blogit, joissa on jo kaikenlaista ihanaa kukkivaa. Seuraan myös paljon ruotsalaisia ja englantilaisia instagram-tilejä, ja niissähän on kukkinut jo pitkään.

Tämä pieni reppana 'Remembrance' oli säilynyt pupujen hyökkäykseltä.

En ole voinut olla ajattelematta, kuinka lyhyt Suomen kasvukausi onkaan. Välillä tulee mieleen, että onko se kaikki työ ja vaiva, jonka puutarhan eteen tekee, sen arvoista kuitenkaan, kun siitä saa nauttia niin lyhyen hetken. Ja niin se ilmastokateus iskee, asuisipa vaikka Skånessa, Tanskassa tai edes rannikolla...

Mutta enhän oikeasti ajattele näin, olen tänä keväänäkin jo nauttinut monta kuukautta puutarhastani ja siellä puuhailusta. Ja puutarhan kauneudesta voi nauttia myös kasvukauden ulkopuolella, ja juuri syksyyn, talveen ja kevääseen minun pitäisikin panostaakin enemmän puutarhassani: luomalla muotoja, rakenteita ja istuttamalla ikivihreitä lisää.

Kun nyt aloitin valituksen, niin jatketaan vielä. Viime kesänä istutin jouluruusuja ja lumikelloja. Ideakuvanani oli tämä Pinterestin kuva, ja ajatukseni oli, että toukokuun vaihteessa ehkä näyttäisi suunnilleen tällaiselta:

Kuva Pinterest

Ja tältä näyttää minun jouluruusu-lumikelloistutukseni :D

Melkein pitäisi nuolella osoittaa kolme kuvassa olevaa lumikelloa :D

No mutta onneksi suurin osa jouluruusuista on kuitenkin hengissä, vaikka kukkia ei olekaan tulossa tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna sitten.

Kaikkea ihanaa vihreää on kyllä jo nousemassa siellä täällä ja raparperithan eivät koskaan petä. Eli ei ole vielä syytä heittää lapiota kaivoon :)

Suunnitelma ensi vuodelle jänisten kukistamiseksi:

1. Heti kun ensimmäiset krookusten alut pilkistävät, haen kampaajaltani tukun leikattuja hiuksia ja silppuan niitä penkkeihin. Ihmisen hajun pitäisi karkottaa puput.

2. Istutan syksyllä kevättähtiä ja posliinihyasinttejä, ne ilmeisesti eivät ehkä kelpaa pupuille? Ja ne ovat muutenkin ihania.

3. Istutan syksyllä runsaasti lisää krookuksia, ehkä jänikset eivät ehdi sitten syödä kaikkia :)

Kevään ja puutarhan ensimmäinen lumikello!

Tämä kerrottu kaunotar avasi nuppunsa jo viime viikolla. Muistin kyllä hyvin, että olin syksyllä piilottanut jouluruusujen lomaan lumikellojen sipuleita, mutta sitä en muistanut, että ne olivat kerrottuja! Nämä saisivat nyt levitä isoiksi mättäiksi, kiitos :)

Lumikello oli myös koko puutarhan ensimmäinen, olen parina vuonna yrittänyt niitä jo istuttaa kahteenkin eri paikkaan, mutta ne ovat jääneet nousematta. Usein tilaan netistä ison lähetyksen sipuleita ja niiden istutus venyy ja venyy sitten pitkälle syksyyn. Lumikellojen sipulit ovat niin pieniä, että ne pitäisi ilmeisesti istuttaa heti niiden saavuttua kauppaan, etteivät ehdi kuivua. Mutta tänä vuonna onnistui vihdoin!

Muutama krookuskin on jo kukassa, niitä täytyy kuitenkin kuvata aurinkoisena päivänä. Kevät etenee, ihanaa.

Ensimmäiset kevättyöt - kierrätystä

Keväällä minulle on muodostunut puutarhatöissä aivan tietyt rutiinit, jotka teen aina ensimmäisenä, ennen kuin kesän muut puutarhahommat voivat alkaa.

Aivan ensimmäisenä on tietenkin omenapuiden leikkaus ja muiden pensaiden karsinta. Nostan aina lasipulloon muutaman omppopuun oksan, nyt ne kukkivat sisällä.

Lasipullossa kukkivat omenankukat ovat minun magnolioitani!

Sitten alkaa perennapenkkien siivous, heti kun vain lumi vähänkin sulaa penkeistä. Jätän aina talventörröttäjät ja muut kasvijätteet perennapenkkeihin talven ajaksi, keväällä ne on sitten kiva uudella innolla siistiä. Kun kasvin varsia ei leikkaa syksyllä, se suojaa myös kasveja talvella paleltumasta, leikkauskohdista voi nimittäin valua vettä kasvin "sisään" ja juurille ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa jäätymisen.

Sitten alkaa valtava oksasilppuri-urakka, nimittäin silppuan kaiken perennapenkeistä tulevan kasvijätteen ja palautan silppuna takaisin penkkeihin. Näin hoituu samalla maanparannus. Silppuan myös kaikki omenapuista ja pensaista karsitut oksat katteeksi marjapensaille tai milloin mihinkin. Minulle on suorastaan muodostunut pakkomielteeksi tämä ajatus kierrätyksestä, siinä on jotakin todella kiehtovaa, että ei vie mitään kasviperäistä jätettä puutarhasta pois, vaan puutarha lannoittaa sen avulla ainakin osittain itsensä. Näin ei kerry myöskään valtavia määriä kompostoitavaa.

Nyt alkaa silppuamishommat olla valmiita ja seuraava kevättyö onkin kitkeminen. Mutta se tulee sitten vasta, kun maa on sulaa ja rikkikset alkavat nousta. 

Sissinghurst: Delos ja Orchard

Delos ja torni

Viimeisessä osassa Sissinghurstin matkapäiväkirjaa suosikkiosani puutarhasta: Delos ja Orchard.

Saavuimme Sissinghurstiin päivänä, joka sääennusteen mukaan olisi pitänyt olla sateinen ja kolea. Vierailijoita oli luultavasti tämän vuoksi lisäksemme vain kourallinen, joten saimme nauttia puutarhan katselusta rauhassa. Vettä kuitenkin satoi vain hentona sumuna ajoittain ja sää oli leppeä ja tuoksuva. Mustarastaat lauloivat lähestyessämme linnaa.

Ensimmäisenä päädyimme sisäänkäynnistä vasemmalla sijaitsevaan Delos-nimiseen puutarhan osaan, joka lumosi minut täysin. Vita ja Harold eivät koskaan olleet tyytyväisiä Delokseen, josta he yrittivät turhaan luoda Välimeren kasvillisuuden aluetta (nimi Delos tulee Kreikan saaresta). 1990-luvulla siitä luotiin puutarha, jota luonnehdittiin näin: "a woodland carpet, informal chaos but a tiered effect" (Adam Nicholson: Sissinghurst Castle Garden, p.35).

Magnolioita, vuokkoja, scilloja, jouluruusuja...Niin se on, että vaikka pidän muodoista ja struktuuristakin, niin tällainen luonnollinen kauneus vetoaa minuun enemmän. Onko se jokin pohjoismainen piirre?

Delos

Delos

Ja vielä kerran Deloksen herkkää kevään kauneutta

Orchard eli hedelmätarha oli myös keväällä kaunis - ja luonnollisen kaunis. Olisipa itsellä tilaa hedelmätarhalle. Sissinghurstin Orchardista sanotaan, että se on menettänyt alkuperäisestä kauneudestaan paljon. Tässä tarhassa kasvoi paljon vanhoja hedelmäpuita, joissa kiipeili köynnösruusuja. Sittemmin vanhat puut ovat tuhoutuneet. Pidän kuitenkin tämän tyylisestä hedelmätarhasta, jossa kasvaa vapaata niittyä, kevään sipulikukkia valtoimenaan puiden lomassa.

Orchard

Orchard ja Gazebo, jonka on rakennuttanut Nigel Nicholson vallihaudan laidalle vuonna 1969 isänsä Haroldin muistoksi

Sissinghurstiin pitää ehdottomasti päästä palaamaan uudestaan kesällä ja nähdä Vitan luoma romanttinen kukkapaljous. Linnan hoidetun pihan ulkopuolella oli myös ihana sinikellometsä, jossa muratit kiipeilivät lehtipuissa ja orapihlajat kukkivat, siitä minulla ei valitettavasti ole kuvia.

Sissinghurst: White Garden, Cottage Garden, Spring Garden ja Nuttery

Sissinghurstin matkapäiväkirja jatkuu puutarhahuoneiden kuvilla.

Kuuluisa White Garden oli keväällä melko vihreä. Tästä puutarhan osasta löytyykin valkoisen lisäksi vihreän ja harmaan sävyisiä kukkia. Yllätyksekseni oli kuitenkin myös vaaleanpunertavia magnolioita, valkoinen puutarha ei olekaan siis aivan valkoinen! Olin erittäin tyytyväinen tähän havaintoon, nimittäin omassa valkoisessa tarhassani on mm. violettia pihasyreeniä, jota en ole raaskinut siirtää ja lemmikkejä - ne saavat vapaasti levitä aina ja mihin vain haluavat.

Tämä näkymä on kuuluisin Sissinhurstin puutarhasta, valkoisen puutarhan ruusukaari. Se ei kuitenkaan ole Vitan ja Haroldin tekele, vaan heidän poikansa Nigelin, joka on muotoillut siitä työhuoneessaan mallin paperiliittimien avulla! (Huom. olihan mun pakko päästä tuohon kuvaan)

Cottage Gardenissa leiskuvat auringonnousun värit, keltaiset, punaiset ja oranssit. Nämä ovat värejä, joita omassa puutarhassani vältän, mutta Cottage Garden oli hauskan näköinen ainakin näin keväällä.

Cottage Garden aikaisen kevään loistossa

Cottage Gardenissa on massiiviset muotoillut marjakuuset tuomassa ryhtiä tähän puutarhan osaan

Spring Garden tai Lime Walk oli täynnä erivärisiä tulppaaneja ja kevään kukkia.

Kevätpuutarhassa on ollut alunperin värilliset kivet tässä polussa, on mahtanut olla näky!

Nuttery eli pähkinäpuutarha vapaasti suomennettuna teki minuun luonnonmukaisuudellaan (toki tarkoin harkitulla sellaisella) suuren vaikutuksen, valitettavasti oikein hyvää kuvaa emme siitä saaneet. Pähkinäpuiden kaarevat oksat, metsäpuutarhamainen aluskasvillisuus vuokkoineen oli jotakin minuun syvästi vetoavaa. Olenkin yrittänyt suunnitella meidän pihaamme nutterya, mutta 1200 neliön rintamamiestalon pihaan sellaista ei oikein saa mahtumaan...ehkä! Ostin jo euroopanpähkinäpensaatkin valmiiksi viime kesänä, mutta en sitten kehdannutkaan istuttaa niitä naapurin rajalle, joka olisi ollut ainoa mahdollisuus...

Tässä kuva Nutterysta, joka ei onnistu mielestäni kuvaamaan sen lumoavaa kauneutta

Vielä viimeisenä pakollinen kuva Purple Borderista, joka keväällä ei pääse vielä loistoonsa.

Purple Border keväällä, näkyvissä violetteja tulppaaneja

Sissinghurst Castle Garden

Hei pitkästä aikaa, kaksi vuotta onkin vierähtänyt viimeisestä blogitekstistä! Tässä välissä on koettu raskaus ja melkein jo vauvavuosikin, joten siinä syy hiljaisuudelle. Puutarharintamalla on kuitenkin tapahtunut. Viime keväänä huhtikuussa kävimme mieheni kanssa Lontoossa, ja teimme vierailun Kentiin Sissinghurstin linnaan ja sen puutarhaan.

Vierailu Sissinghurstissa on ollut pitkään unelmani. Puutarhaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista, ja se on omana aikanaan ollut suorastaan vallankumouksellinen. Puutarhan on luonut kirjailijapariskunta Vita Sackville-West ja hänen miehensä Harold Nicholson vuosina 1930-1962 (Vitan kuolinvuosi) ja vuodesta -67 se on ollut National Trustin omistuksessa. Vita ja Harold ovat puutarhan lisäksi tunnettuja myös boheemista rakkauselämästään, mutta pysytellään nyt puutarhassa :)

Puutarhan idea perustuu puutarhahuoneisiin, alla olevassa kuvassa näkyy puutarhan rakennetta ruusutarhalle ja valkoiseen puutarhaan päin. Kuvat on otettu tornista, jossa oli Vitan työhuone.

Harold on suunnitellut geometrisen tarkasti puutarhan rungon, puutarha on jaettu suojaisiin huoneisiin mm. muureilla ja marjakuusiaidoilla. Nämä huoneet Vita on täyttänyt erilaisten teemojen mukaan, puutarhasta löytyy mm. Cottage Garden, White Garden, Nuttery, Herb Garden ja Rose Garden. Vitan teema työssään oli cram, cram, cram, eli hänen tarkoituksenaan oli täyttää Haroldin selkeät muodot romanttisella kukka- ja lajipaljoudella. Tätä runsautta ei näin keväällä päässyt parhaimmillaan näkemään, mutta toisaalta keväällä erottuu hienosti puutarhan runko.

Huoneet olivat muuten pienempiä kuin olin ajatellut, kuvista saa käsityksen että ne olisivat isompia. Pienuus toi kuitenkin yksityisyyden ja suojaisuuden tuntua, josta pidin. Huoneesta toiseen kuljetaan mm. tällaisten ihastuttavien porttien läpi, jotka luovat tunnelmaa salaisesta puutarhasta ja portin tai kulman takaa löytyi aina jotakin hengästyttävän ihanaa uutta ja erilaista katseltavaa.

Seuraavissa postauksissa sitten tarkemmin kuvia näistä huoneista!

Ensimmäiset tulppaanit

Kevään ensimmäiset tulppaanit ovat aukaisseet kukkansa! Valitettavasti kuvat on otettu illalla, joten tulppaanien kukat ovat supussa, mutta enköhän ehdi ottaa niistä kuvia vielä päiväsaikaankin.

Etualalla on lummetulppaani Heart's Delight ruohosipulitupsun kanssa, taustalla lummetulppaani Concerto. Kummatkin kukkivat nyt jo toista vuotta ja ovat jopa lisääntyneet toisena vuonnaan! Paikka taitaa olla mieleinen. Täytyy toivoa, että ne eivät ensi vuonnakaan taantuisi. Lummetulppaanit ovat kasvitieteellisiä aikaisia tulppaaneja, joten on mahdollista, että ne kukkivat monta vuotta ja leviävät.

Lummetulppaani Concerto iltasella

Scillat ovat parhaassa kukassa ja niitä löytyykin pitkin pihaa. Täytyy vielä lisätä niitä pensaiden alle.

Scillat rusopäivänliljojen alkujen kanssa

Sade ja lämpö ovat saaneet kasvun kiihtymään, perennoissa on jo isoja alkuja ja pensaiden silmut pullistelevat.

Idänunikon isot pörheät pehkot

Ensimmäiset kukkijat

Kevätsahrami Pickwick on kuvauksellinen

Krookukset ovat tämän vuoden ensimmäisiä kukkijoita. Muutama bellis ja sinivuokkokin on jo avannut nuppunsa. Ja Iris Reticulata!

Kevätsahrami Remembrancen kukat ovat valtavan kokoisia

Remembrance-krookukset ovat jo levinneet mereksi talon edustapenkille, ja niitä tuntuu olevan hieman eri kokoisia ja värisiä. Sininen (tai sinivioletti) on puutarhassa lempivärini tällä hetkellä eri variaatioissa ja sen huomaa jo kevätkukissa. Krookuksista Jeanne D'Arc tuo hieman puhdasta valkoista värikirjoon.

Remembrance-meri talon edustalla

Kevätsahrami Jeanne D'Arcilla on kaulassa hieno violetti juova

Krookus Jeanne D'Arc ja Iris Reticulata 'Harmony'