sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Sissinghurst: Delos ja Orchard

Delos ja torni

Viimeisessä osassa Sissinghurstin matkapäiväkirjaa suosikkiosani puutarhasta: Delos ja Orchard.

Saavuimme Sissinghurstiin päivänä, joka sääennusteen mukaan olisi pitänyt olla sateinen ja kolea. Vierailijoita oli luultavasti tämän vuoksi lisäksemme vain kourallinen, joten saimme nauttia puutarhan katselusta rauhassa. Vettä kuitenkin satoi vain hentona sumuna ajoittain ja sää oli leppeä ja tuoksuva. Mustarastaat lauloivat lähestyessämme linnaa.

Ensimmäisenä päädyimme sisäänkäynnistä vasemmalla sijaitsevaan Delos-nimiseen puutarhan osaan, joka lumosi minut täysin. Vita ja Harold eivät koskaan olleet tyytyväisiä Delokseen, josta he yrittivät turhaan luoda Välimeren kasvillisuuden aluetta (nimi Delos tulee Kreikan saaresta). 1990-luvulla siitä luotiin puutarha, jota luonnehdittiin näin: "a woodland carpet, informal chaos but a tiered effect" (Adam Nicholson: Sissinghurst Castle Garden, p.35).

Magnolioita, vuokkoja, scilloja, jouluruusuja...Niin se on, että vaikka pidän muodoista ja struktuuristakin, niin tällainen luonnollinen kauneus vetoaa minuun enemmän. Onko se jokin pohjoismainen piirre?


Delos

Delos



Ja vielä kerran Deloksen herkkää kevään kauneutta

Orchard eli hedelmätarha oli myös keväällä kaunis - ja luonnollisen kaunis. Olisipa itsellä tilaa hedelmätarhalle. Sissinghurstin Orchardista sanotaan, että se on menettänyt alkuperäisestä kauneudestaan paljon. Tässä tarhassa kasvoi paljon vanhoja hedelmäpuita, joissa kiipeili köynnösruusuja. Sittemmin vanhat puut ovat tuhoutuneet. Pidän kuitenkin tämän tyylisestä hedelmätarhasta, jossa kasvaa vapaata niittyä, kevään sipulikukkia valtoimenaan puiden lomassa.

Orchard



Orchard ja Gazebo, jonka on rakennuttanut Nigel Nicholson vallihaudan laidalle vuonna 1969 isänsä Haroldin muistoksi

Sissinghurstiin pitää ehdottomasti päästä palaamaan uudestaan kesällä ja nähdä Vitan luoma romanttinen kukkapaljous. Linnan hoidetun pihan ulkopuolella oli myös ihana sinikellometsä, jossa muratit kiipeilivät lehtipuissa ja orapihlajat kukkivat, siitä minulla ei valitettavasti ole kuvia.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Sissinghurst: White Garden, Cottage Garden, Spring Garden ja Nuttery

Sissinghurstin matkapäiväkirja jatkuu puutarhahuoneiden kuvilla.

Kuuluisa White Garden oli keväällä melko vihreä. Tästä puutarhan osasta löytyykin valkoisen lisäksi vihreän ja harmaan sävyisiä kukkia. Yllätyksekseni oli kuitenkin myös vaaleanpunertavia magnolioita, valkoinen puutarha ei olekaan siis aivan valkoinen! Olin erittäin tyytyväinen tähän havaintoon, nimittäin omassa valkoisessa tarhassani on mm. violettia pihasyreeniä, jota en ole raaskinut siirtää ja lemmikkejä - ne saavat vapaasti levitä aina ja mihin vain haluavat.

Tämä näkymä on kuuluisin Sissinhurstin puutarhasta, valkoisen puutarhan ruusukaari. Se ei kuitenkaan ole Vitan ja Haroldin tekele, vaan heidän poikansa Nigelin, joka on muotoillut siitä työhuoneessaan mallin paperiliittimien avulla! (Huom. olihan mun pakko päästä tuohon kuvaan)

Cottage Gardenissa leiskuvat auringonnousun värit, keltaiset, punaiset ja oranssit. Nämä ovat värejä, joita omassa puutarhassani vältän, mutta Cottage Garden oli hauskan näköinen ainakin näin keväällä.

Cottage Garden aikaisen kevään loistossa
Cottage Gardenissa on massiiviset muotoillut marjakuuset tuomassa ryhtiä tähän puutarhan osaan

Spring Garden tai Lime Walk oli täynnä erivärisiä tulppaaneja ja kevään kukkia.

Kevätpuutarhassa on ollut alunperin värilliset kivet tässä polussa, on mahtanut olla näky!

Nuttery eli pähkinäpuutarha vapaasti suomennettuna teki minuun luonnonmukaisuudellaan (toki tarkoin harkitulla sellaisella) suuren vaikutuksen, valitettavasti oikein hyvää kuvaa emme siitä saaneet. Pähkinäpuiden kaarevat oksat, metsäpuutarhamainen aluskasvillisuus vuokkoineen oli jotakin minuun syvästi vetoavaa. Olenkin yrittänyt suunnitella meidän pihaamme nutterya, mutta 1200 neliön rintamamiestalon pihaan sellaista ei oikein saa mahtumaan...ehkä! Ostin jo euroopanpähkinäpensaatkin valmiiksi viime kesänä, mutta en sitten kehdannutkaan istuttaa niitä naapurin rajalle, joka olisi ollut ainoa mahdollisuus...

Tässä kuva Nutterysta, joka ei onnistu mielestäni kuvaamaan sen lumoavaa kauneutta

Vielä viimeisenä pakollinen kuva Purple Borderista, joka keväällä ei pääse vielä loistoonsa.

Purple Border keväällä, näkyvissä violetteja tulppaaneja



torstai 23. maaliskuuta 2017

Sissinghurst Castle Garden


Hei pitkästä aikaa, kaksi vuotta onkin vierähtänyt viimeisestä blogitekstistä! Tässä välissä on koettu raskaus ja melkein jo vauvavuosikin, joten siinä syy hiljaisuudelle. Puutarharintamalla on kuitenkin tapahtunut. Viime keväänä huhtikuussa kävimme mieheni kanssa Lontoossa, ja teimme vierailun Kentiin Sissinghurstin linnaan ja sen puutarhaan.



Vierailu Sissinghurstissa on ollut pitkään unelmani. Puutarhaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista, ja se on omana aikanaan ollut suorastaan vallankumouksellinen. Puutarhan on luonut kirjailijapariskunta Vita Sackville-West ja hänen miehensä Harold Nicholson vuosina 1930-1962 (Vitan kuolinvuosi) ja vuodesta -67 se on ollut National Trustin omistuksessa. Vita ja Harold ovat puutarhan lisäksi tunnettuja myös boheemista rakkauselämästään, mutta pysytellään nyt puutarhassa :)

Puutarhan idea perustuu puutarhahuoneisiin, alla olevassa kuvassa näkyy puutarhan rakennetta ruusutarhalle ja valkoiseen puutarhaan päin. Kuvat on otettu tornista, jossa oli Vitan työhuone.





Harold on suunnitellut geometrisen tarkasti puutarhan rungon, puutarha on jaettu suojaisiin huoneisiin mm. muureilla ja marjakuusiaidoilla. Nämä huoneet Vita on täyttänyt erilaisten teemojen mukaan, puutarhasta löytyy mm. Cottage Garden, White Garden, Nuttery, Herb Garden ja Rose Garden. Vitan teema työssään oli cram, cram, cram, eli hänen tarkoituksenaan oli täyttää Haroldin selkeät muodot romanttisella kukka- ja lajipaljoudella. Tätä runsautta ei näin keväällä päässyt parhaimmillaan näkemään, mutta toisaalta keväällä erottuu hienosti puutarhan runko.

Huoneet olivat muuten pienempiä kuin olin ajatellut, kuvista saa käsityksen että ne olisivat isompia. Pienuus toi kuitenkin yksityisyyden ja suojaisuuden tuntua, josta pidin. Huoneesta toiseen kuljetaan mm. tällaisten ihastuttavien porttien läpi, jotka luovat tunnelmaa salaisesta puutarhasta ja portin tai kulman takaa löytyi aina jotakin hengästyttävän ihanaa uutta ja erilaista katseltavaa.



Seuraavissa postauksissa sitten tarkemmin kuvia näistä huoneista!