Kasvitukien valmistusta pioneille

Uusimmassa Gardens Illustrated-lehdessä oli aivan ihania kuvia itse tehdyistä kasvituista. Rakastan tuollaisia itse väännettyjä häkkyröitä :) Artikkelin kuvissa oli käytetty pähkinäpuun oksia, pajua ja koivua rakenteisiin. Haluaisin tuollaisia omaan puutarhaani!

Haaveilen pähkinäpuista, joista voisin tehdä aitoja, portteja ja tukia. Pähkinäpuiden oksat ovat todella taipuisia, ja niistä pystyy tekemään kaikenlaisia tukia ja kaaria. Ostin viime vuonna jo kaksi Euroopanpähkinäpensasta ns. pähkinäpuutarhaa varten, mutta en sitten kehdannutkaan istuttaa niitä suunnittelemaani paikkaan naapurin aidan viereen. Nyt olen keksinyt niille uuden paikan, johon tulee hyvin pienimuotoinen nuttery metsäpuutarhamaisella aluskasvillisuudella!

Mutta nyt asiaan eli pionitukien valmistukseen pajunvitsoista.

Gardens Illustrated March 2017, kasvitukia pähkinäpuusta, pajusta ja koivusta

Gardens Illustrated March 2017, mikä ihana portti, alusta kurpitsalle ja säleikkö...

Tänä vuonna pitäisi siis uusia kasvituet pioneille. Pähkinäpuun vitsoja minulla tosiaan ei ole (vielä!) käytössäni. Pajua sen sijaan löytyy mökiltä yllinkyllin, joten sitä lähdin viime viikolla hakemaan. Nuo tasokkaammat häkkyrät saavat vielä odottaa...

Aiemmat pajusta tehdyt kaarevat tuet ovat olleet hieman liian matalia, pionin kukat ovat todella painavia, joten ne tarvitsevat paljon tukea. Yritän tehdä näistä uusista tuista isompia. Yritin leikata mahdollisimman pitkiä pajunvitsoja, jotka vielä tyvestäänkin olisivat taipuisia. Katsotaan onnistunko.

Tässä aiempi pajusta tehty kasvituki, jotakin tämän tyylistä lähden nytkin tekemään, mutta isompia

Täältä löytyy minun kasvitukikasvattamoni...

Pajunvitsat ovat tällä hetkellä auringossa kuivumassa, nimittäin jos ne tökkää nyt maahan, ne lähtevät vesomaan, ja sitten olen pulassa. Kun ne ovat hetken kuivahtaneet, niin sitten ne voi työntää maahan. Taivuttelin oksat narun avulla kaarelle, koska kuivumisen jälkeen ne eivät ole enää niin taipuisia. Viimeksi muutama oksa raksahti taivutuksessa poikki, mutta suurin osa säilyi ehjänä. Laitan sitten lopputuloksesta kuvia!

Ensimmäiset kevättyöt - kierrätystä

Keväällä minulle on muodostunut puutarhatöissä aivan tietyt rutiinit, jotka teen aina ensimmäisenä, ennen kuin kesän muut puutarhahommat voivat alkaa.

Aivan ensimmäisenä on tietenkin omenapuiden leikkaus ja muiden pensaiden karsinta. Nostan aina lasipulloon muutaman omppopuun oksan, nyt ne kukkivat sisällä.

Lasipullossa kukkivat omenankukat ovat minun magnolioitani!

Sitten alkaa perennapenkkien siivous, heti kun vain lumi vähänkin sulaa penkeistä. Jätän aina talventörröttäjät ja muut kasvijätteet perennapenkkeihin talven ajaksi, keväällä ne on sitten kiva uudella innolla siistiä. Kun kasvin varsia ei leikkaa syksyllä, se suojaa myös kasveja talvella paleltumasta, leikkauskohdista voi nimittäin valua vettä kasvin "sisään" ja juurille ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa jäätymisen.

Sitten alkaa valtava oksasilppuri-urakka, nimittäin silppuan kaiken perennapenkeistä tulevan kasvijätteen ja palautan silppuna takaisin penkkeihin. Näin hoituu samalla maanparannus. Silppuan myös kaikki omenapuista ja pensaista karsitut oksat katteeksi marjapensaille tai milloin mihinkin. Minulle on suorastaan muodostunut pakkomielteeksi tämä ajatus kierrätyksestä, siinä on jotakin todella kiehtovaa, että ei vie mitään kasviperäistä jätettä puutarhasta pois, vaan puutarha lannoittaa sen avulla ainakin osittain itsensä. Näin ei kerry myöskään valtavia määriä kompostoitavaa.

Nyt alkaa silppuamishommat olla valmiita ja seuraava kevättyö onkin kitkeminen. Mutta se tulee sitten vasta, kun maa on sulaa ja rikkikset alkavat nousta. 

Kasvihuoneen rakennus, osa 3

Kun piirrustukset olivat valmiit, tajusimme, että emme osaa kerta kaikkiaan tehdä itse kasvihuonetta. Myös aika oli kortilla pian syntyvän vauvan vuoksi. Niinpä pyysimme luottokirvesmiestämme apuun, ja hän nikkaroikin ison osan kasvihuoneen perustuksista ja rungosta.

Kuopan pohjalle (n. 50 cm syvä, routarajan alapuolella) laitoin ensin suodatinkankaan ja kankaan päälle muistaakseni n. 10 cm hiekkaa. Tähän väliin tuli styroxkerros eristämään routaa. Taas hiekkaa lähes kuoppa täyteen ja sen jälkeen anturan valu. Anturan valu oli ehdoton, nimittäin pelto on savinen ja lilluu usein keväällä vedessä, joten routavaurioiden estämiseksi perustus oli tehtävä mahdollisimman perusteellisesti. Salaojiin ei meidän pihassa ollut mahdollisuutta.

Hiekkaan ura, uraan kuvan vasemmassa reunassa oleva puukehikko, johon tuli valu. Valun sisään taivuteltiin raudoitus

Tässä kuvaa valusta kuivamassa

Kun valu oli kuivunut pari päivää, alkoi sokkelin muuraus. Sokkelin ensimmäisen kerroksen väliin tuli myös raudoitus. Sokkelia tuli siis kaksi kerrosta lekaharkoista ja viimeisenä kerroksena muurattiin käsin lyötyjä vanhoja tiiliä reunan koristeeksi.

Sokkelin muurausta

Takaseinään vielä käsin lyötyä tiiltä, minä jaksan vielä puuhata mahan kanssa :)

Sitten olikin vuorossa rungon rakennus. Olisinpa ottanut yksityiskohtaisempia kuvia matkan varrella, nimittäin tässäkin oli kaikenlaista säätöä. Kuvassa näkyy kuitenkin rakenteet melko hyvin.

Runko ennen maalausta. Kattopuut maalasin etukäteen, niitä olisi ollut hankala maalata tuolta korkealta. Ikkunoita sovitellaan jo paikoilleen alustavasti tässä, samoin ovea

Tällainen minireportaasi nyt tuosta varsinaisesta rakennusvaiheesta. Olisin itse kaivannut tällaista suunnitellessani kasvihuoneen piirustuksia, ja vielä yksityiskohtaisempaa. Toivottavasti tästä on jollekulle apua, vaikka kovin tarkka se ei olekaan!

Kasvihuoneen rakennus, osa 2

Nyt kun puutarhassa ei ole vielä mitään kuvattavaa, voisin jatkaa kertomalla kasvihuoneprojektin etenemisestä. Täältä löytyy suunnitelmia ja täältä kasvihuoneen paikasta ja kuopan kaivuusta. Kasvihuoneen rakennus jatkuu tänä kesänä kolmatta vuotta, mutta tosiaan tässä välissä on tullut
pyöräytettyä vauva, joten siinäpä hyvä tekosyy :D

Siellä työmaa kangastelee pellon laidalla viime keväänä, mutta enpäs paljasta vielä enempää!

Kesänä 2015 kaivoin kuopan, keväällä 2016 piirsin piirustukset kasvihuoneesta, kesällä 2016 tehtiin perustukset, sokkeli ja runko. Tänä keväänä on ollut vanhojen ikkunanpokien kunnostusta, ja ensi kesänä kasvihuone saa vihdoin lasit ja toivottavasti myös lattian.

Piirustukset tein vanhanaikaiseen tyyliin leivinpaperille (en löytänyt siihen hätään tarpeeksi isoa paperia) lyijykynällä ja pitkällä viivottimella. Olen ollut suorastaan hassun ylpeä siitä, että osasin tehdä piirustukset itse! Meidän luottokirvesmies hieman viilasi piirustuksia ja ne muuttuivat jonkin verran matkan varrella. Kuitenkin onnistuin piirtämään järkevät piirustukset 17:lle vanhalle rintamamiestalon lasipokalle. Ja rajoituksella, että kasvihuoneen täytyy olla piirun verran alle 10 neliötä. Ja olla ainakin jonkin verran viktoriaanisen kasvihuoneen näköinen, kuitenkin niin, että se sopii rintamamiestalon pihaan. Ja huvimajamainen. Ei ollut helppoa!

Leivinpaperi on muuten äärimmäisen vaikea kuvattava, se heijastelee valoa ja näyttää suttuiselta. Toivottavasti näistä saa kuitenkin jotakin selvää!

Etuosa, ovi, oven molemmin puolin kaksi vanhaa lasia, joiden keskelle tulee lista antamaan vaikutelmaa kahdesta ikkunasta yhtenäisen ulkonäön vuoksi. Yläosaan tulee erikseen teetettyä lasia. Kuvassa näkyy myös tärkeä työkalu, nimittäin hyvä viivotin oli tässä aivan välttämätön!

Yläosan rakennetta vielä tarkemmin, kattotuolille merkitty tukipalkki oikeassa yläkulmassa.

Takaosa, jossa yhteensä seitsemän kerrosta tiiltä. Ikkunat teetetään näihin kaikkiin kohtiin, ylös tulee yksi seinäluukku automaattisella avaajalla. Tarpeen mukaan sellainen tulee myös etuosaan, mutta kokeillaan nyt ensin yhdellä.

Sivulla kuusi vanhaa ikkunaa, joiden välissä 5 cm tukipuut. Turpoamisen varalta varattu aina 3 mm jokaiseen väliin ylimääräistä tilaa. Tilaa varattu myös sen vuoksi, että sivuille tulee yhteensä 4 aukeavaa ikkunaa automaattisella avaajalla. Katsotaan miten toimii käytännössä!

Sokkelin rakennetta vasemmassa yläreunassa, valettu antura n. 10 cm, n. 20 cm paksu lekaharkko maan alla, 10 cm lekaharkko sen päällä ja tähän vielä n. 13 cm levyinen käsinlyöty vanha tiili koristeeksi. Laskelmia tiilistä ja niiden riittävyydestä.

Pahoittelen tosiaan kuvien suttuisuutta, mutta tuollaista karkeaa runkoa näistä saa kyllä selville.

Ensi viikonloppuna minulla onkin jännät paikat, nimittäin vuokralaiseksi meille tulee Speedheater! Olen raaputtanut käsin vanhoja ikkunanpokia, mutta selkäni ei kerta kaikkiaan kestä sitä, joten vuokrasin infrapunalla toimivan maalinirrottimen itselleni Tampereen Rakennustorilta. Maali lämmitetään laitteella, jonka jälkeen sen pitäisi kaapimalla irrota helposti. Katsotaan miten toimii, ainakin on kehuttu netissä ja vaikuttaa helpolta YouTube-videoiden perusteella. Raporttia seuraa myöhemmin!

Sissinghurst: Delos ja Orchard

Delos ja torni

Viimeisessä osassa Sissinghurstin matkapäiväkirjaa suosikkiosani puutarhasta: Delos ja Orchard.

Saavuimme Sissinghurstiin päivänä, joka sääennusteen mukaan olisi pitänyt olla sateinen ja kolea. Vierailijoita oli luultavasti tämän vuoksi lisäksemme vain kourallinen, joten saimme nauttia puutarhan katselusta rauhassa. Vettä kuitenkin satoi vain hentona sumuna ajoittain ja sää oli leppeä ja tuoksuva. Mustarastaat lauloivat lähestyessämme linnaa.

Ensimmäisenä päädyimme sisäänkäynnistä vasemmalla sijaitsevaan Delos-nimiseen puutarhan osaan, joka lumosi minut täysin. Vita ja Harold eivät koskaan olleet tyytyväisiä Delokseen, josta he yrittivät turhaan luoda Välimeren kasvillisuuden aluetta (nimi Delos tulee Kreikan saaresta). 1990-luvulla siitä luotiin puutarha, jota luonnehdittiin näin: "a woodland carpet, informal chaos but a tiered effect" (Adam Nicholson: Sissinghurst Castle Garden, p.35).

Magnolioita, vuokkoja, scilloja, jouluruusuja...Niin se on, että vaikka pidän muodoista ja struktuuristakin, niin tällainen luonnollinen kauneus vetoaa minuun enemmän. Onko se jokin pohjoismainen piirre?

Delos

Delos

Ja vielä kerran Deloksen herkkää kevään kauneutta

Orchard eli hedelmätarha oli myös keväällä kaunis - ja luonnollisen kaunis. Olisipa itsellä tilaa hedelmätarhalle. Sissinghurstin Orchardista sanotaan, että se on menettänyt alkuperäisestä kauneudestaan paljon. Tässä tarhassa kasvoi paljon vanhoja hedelmäpuita, joissa kiipeili köynnösruusuja. Sittemmin vanhat puut ovat tuhoutuneet. Pidän kuitenkin tämän tyylisestä hedelmätarhasta, jossa kasvaa vapaata niittyä, kevään sipulikukkia valtoimenaan puiden lomassa.

Orchard

Orchard ja Gazebo, jonka on rakennuttanut Nigel Nicholson vallihaudan laidalle vuonna 1969 isänsä Haroldin muistoksi

Sissinghurstiin pitää ehdottomasti päästä palaamaan uudestaan kesällä ja nähdä Vitan luoma romanttinen kukkapaljous. Linnan hoidetun pihan ulkopuolella oli myös ihana sinikellometsä, jossa muratit kiipeilivät lehtipuissa ja orapihlajat kukkivat, siitä minulla ei valitettavasti ole kuvia.

Sissinghurst: White Garden, Cottage Garden, Spring Garden ja Nuttery

Sissinghurstin matkapäiväkirja jatkuu puutarhahuoneiden kuvilla.

Kuuluisa White Garden oli keväällä melko vihreä. Tästä puutarhan osasta löytyykin valkoisen lisäksi vihreän ja harmaan sävyisiä kukkia. Yllätyksekseni oli kuitenkin myös vaaleanpunertavia magnolioita, valkoinen puutarha ei olekaan siis aivan valkoinen! Olin erittäin tyytyväinen tähän havaintoon, nimittäin omassa valkoisessa tarhassani on mm. violettia pihasyreeniä, jota en ole raaskinut siirtää ja lemmikkejä - ne saavat vapaasti levitä aina ja mihin vain haluavat.

Tämä näkymä on kuuluisin Sissinhurstin puutarhasta, valkoisen puutarhan ruusukaari. Se ei kuitenkaan ole Vitan ja Haroldin tekele, vaan heidän poikansa Nigelin, joka on muotoillut siitä työhuoneessaan mallin paperiliittimien avulla! (Huom. olihan mun pakko päästä tuohon kuvaan)

Cottage Gardenissa leiskuvat auringonnousun värit, keltaiset, punaiset ja oranssit. Nämä ovat värejä, joita omassa puutarhassani vältän, mutta Cottage Garden oli hauskan näköinen ainakin näin keväällä.

Cottage Garden aikaisen kevään loistossa

Cottage Gardenissa on massiiviset muotoillut marjakuuset tuomassa ryhtiä tähän puutarhan osaan

Spring Garden tai Lime Walk oli täynnä erivärisiä tulppaaneja ja kevään kukkia.

Kevätpuutarhassa on ollut alunperin värilliset kivet tässä polussa, on mahtanut olla näky!

Nuttery eli pähkinäpuutarha vapaasti suomennettuna teki minuun luonnonmukaisuudellaan (toki tarkoin harkitulla sellaisella) suuren vaikutuksen, valitettavasti oikein hyvää kuvaa emme siitä saaneet. Pähkinäpuiden kaarevat oksat, metsäpuutarhamainen aluskasvillisuus vuokkoineen oli jotakin minuun syvästi vetoavaa. Olenkin yrittänyt suunnitella meidän pihaamme nutterya, mutta 1200 neliön rintamamiestalon pihaan sellaista ei oikein saa mahtumaan...ehkä! Ostin jo euroopanpähkinäpensaatkin valmiiksi viime kesänä, mutta en sitten kehdannutkaan istuttaa niitä naapurin rajalle, joka olisi ollut ainoa mahdollisuus...

Tässä kuva Nutterysta, joka ei onnistu mielestäni kuvaamaan sen lumoavaa kauneutta

Vielä viimeisenä pakollinen kuva Purple Borderista, joka keväällä ei pääse vielä loistoonsa.

Purple Border keväällä, näkyvissä violetteja tulppaaneja

Sissinghurst Castle Garden

Hei pitkästä aikaa, kaksi vuotta onkin vierähtänyt viimeisestä blogitekstistä! Tässä välissä on koettu raskaus ja melkein jo vauvavuosikin, joten siinä syy hiljaisuudelle. Puutarharintamalla on kuitenkin tapahtunut. Viime keväänä huhtikuussa kävimme mieheni kanssa Lontoossa, ja teimme vierailun Kentiin Sissinghurstin linnaan ja sen puutarhaan.

Vierailu Sissinghurstissa on ollut pitkään unelmani. Puutarhaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista, ja se on omana aikanaan ollut suorastaan vallankumouksellinen. Puutarhan on luonut kirjailijapariskunta Vita Sackville-West ja hänen miehensä Harold Nicholson vuosina 1930-1962 (Vitan kuolinvuosi) ja vuodesta -67 se on ollut National Trustin omistuksessa. Vita ja Harold ovat puutarhan lisäksi tunnettuja myös boheemista rakkauselämästään, mutta pysytellään nyt puutarhassa :)

Puutarhan idea perustuu puutarhahuoneisiin, alla olevassa kuvassa näkyy puutarhan rakennetta ruusutarhalle ja valkoiseen puutarhaan päin. Kuvat on otettu tornista, jossa oli Vitan työhuone.

Harold on suunnitellut geometrisen tarkasti puutarhan rungon, puutarha on jaettu suojaisiin huoneisiin mm. muureilla ja marjakuusiaidoilla. Nämä huoneet Vita on täyttänyt erilaisten teemojen mukaan, puutarhasta löytyy mm. Cottage Garden, White Garden, Nuttery, Herb Garden ja Rose Garden. Vitan teema työssään oli cram, cram, cram, eli hänen tarkoituksenaan oli täyttää Haroldin selkeät muodot romanttisella kukka- ja lajipaljoudella. Tätä runsautta ei näin keväällä päässyt parhaimmillaan näkemään, mutta toisaalta keväällä erottuu hienosti puutarhan runko.

Huoneet olivat muuten pienempiä kuin olin ajatellut, kuvista saa käsityksen että ne olisivat isompia. Pienuus toi kuitenkin yksityisyyden ja suojaisuuden tuntua, josta pidin. Huoneesta toiseen kuljetaan mm. tällaisten ihastuttavien porttien läpi, jotka luovat tunnelmaa salaisesta puutarhasta ja portin tai kulman takaa löytyi aina jotakin hengästyttävän ihanaa uutta ja erilaista katseltavaa.

Seuraavissa postauksissa sitten tarkemmin kuvia näistä huoneista!