Sissinghurst: Delos ja Orchard

Delos ja torni

Viimeisessä osassa Sissinghurstin matkapäiväkirjaa suosikkiosani puutarhasta: Delos ja Orchard.

Saavuimme Sissinghurstiin päivänä, joka sääennusteen mukaan olisi pitänyt olla sateinen ja kolea. Vierailijoita oli luultavasti tämän vuoksi lisäksemme vain kourallinen, joten saimme nauttia puutarhan katselusta rauhassa. Vettä kuitenkin satoi vain hentona sumuna ajoittain ja sää oli leppeä ja tuoksuva. Mustarastaat lauloivat lähestyessämme linnaa.

Ensimmäisenä päädyimme sisäänkäynnistä vasemmalla sijaitsevaan Delos-nimiseen puutarhan osaan, joka lumosi minut täysin. Vita ja Harold eivät koskaan olleet tyytyväisiä Delokseen, josta he yrittivät turhaan luoda Välimeren kasvillisuuden aluetta (nimi Delos tulee Kreikan saaresta). 1990-luvulla siitä luotiin puutarha, jota luonnehdittiin näin: "a woodland carpet, informal chaos but a tiered effect" (Adam Nicholson: Sissinghurst Castle Garden, p.35).

Magnolioita, vuokkoja, scilloja, jouluruusuja...Niin se on, että vaikka pidän muodoista ja struktuuristakin, niin tällainen luonnollinen kauneus vetoaa minuun enemmän. Onko se jokin pohjoismainen piirre?

Delos

Delos

Ja vielä kerran Deloksen herkkää kevään kauneutta

Orchard eli hedelmätarha oli myös keväällä kaunis - ja luonnollisen kaunis. Olisipa itsellä tilaa hedelmätarhalle. Sissinghurstin Orchardista sanotaan, että se on menettänyt alkuperäisestä kauneudestaan paljon. Tässä tarhassa kasvoi paljon vanhoja hedelmäpuita, joissa kiipeili köynnösruusuja. Sittemmin vanhat puut ovat tuhoutuneet. Pidän kuitenkin tämän tyylisestä hedelmätarhasta, jossa kasvaa vapaata niittyä, kevään sipulikukkia valtoimenaan puiden lomassa.

Orchard

Orchard ja Gazebo, jonka on rakennuttanut Nigel Nicholson vallihaudan laidalle vuonna 1969 isänsä Haroldin muistoksi

Sissinghurstiin pitää ehdottomasti päästä palaamaan uudestaan kesällä ja nähdä Vitan luoma romanttinen kukkapaljous. Linnan hoidetun pihan ulkopuolella oli myös ihana sinikellometsä, jossa muratit kiipeilivät lehtipuissa ja orapihlajat kukkivat, siitä minulla ei valitettavasti ole kuvia.

Sissinghurst: White Garden, Cottage Garden, Spring Garden ja Nuttery

Sissinghurstin matkapäiväkirja jatkuu puutarhahuoneiden kuvilla.

Kuuluisa White Garden oli keväällä melko vihreä. Tästä puutarhan osasta löytyykin valkoisen lisäksi vihreän ja harmaan sävyisiä kukkia. Yllätyksekseni oli kuitenkin myös vaaleanpunertavia magnolioita, valkoinen puutarha ei olekaan siis aivan valkoinen! Olin erittäin tyytyväinen tähän havaintoon, nimittäin omassa valkoisessa tarhassani on mm. violettia pihasyreeniä, jota en ole raaskinut siirtää ja lemmikkejä - ne saavat vapaasti levitä aina ja mihin vain haluavat.

Tämä näkymä on kuuluisin Sissinhurstin puutarhasta, valkoisen puutarhan ruusukaari. Se ei kuitenkaan ole Vitan ja Haroldin tekele, vaan heidän poikansa Nigelin, joka on muotoillut siitä työhuoneessaan mallin paperiliittimien avulla! (Huom. olihan mun pakko päästä tuohon kuvaan)

Cottage Gardenissa leiskuvat auringonnousun värit, keltaiset, punaiset ja oranssit. Nämä ovat värejä, joita omassa puutarhassani vältän, mutta Cottage Garden oli hauskan näköinen ainakin näin keväällä.

Cottage Garden aikaisen kevään loistossa

Cottage Gardenissa on massiiviset muotoillut marjakuuset tuomassa ryhtiä tähän puutarhan osaan

Spring Garden tai Lime Walk oli täynnä erivärisiä tulppaaneja ja kevään kukkia.

Kevätpuutarhassa on ollut alunperin värilliset kivet tässä polussa, on mahtanut olla näky!

Nuttery eli pähkinäpuutarha vapaasti suomennettuna teki minuun luonnonmukaisuudellaan (toki tarkoin harkitulla sellaisella) suuren vaikutuksen, valitettavasti oikein hyvää kuvaa emme siitä saaneet. Pähkinäpuiden kaarevat oksat, metsäpuutarhamainen aluskasvillisuus vuokkoineen oli jotakin minuun syvästi vetoavaa. Olenkin yrittänyt suunnitella meidän pihaamme nutterya, mutta 1200 neliön rintamamiestalon pihaan sellaista ei oikein saa mahtumaan...ehkä! Ostin jo euroopanpähkinäpensaatkin valmiiksi viime kesänä, mutta en sitten kehdannutkaan istuttaa niitä naapurin rajalle, joka olisi ollut ainoa mahdollisuus...

Tässä kuva Nutterysta, joka ei onnistu mielestäni kuvaamaan sen lumoavaa kauneutta

Vielä viimeisenä pakollinen kuva Purple Borderista, joka keväällä ei pääse vielä loistoonsa.

Purple Border keväällä, näkyvissä violetteja tulppaaneja

Sissinghurst Castle Garden

Hei pitkästä aikaa, kaksi vuotta onkin vierähtänyt viimeisestä blogitekstistä! Tässä välissä on koettu raskaus ja melkein jo vauvavuosikin, joten siinä syy hiljaisuudelle. Puutarharintamalla on kuitenkin tapahtunut. Viime keväänä huhtikuussa kävimme mieheni kanssa Lontoossa, ja teimme vierailun Kentiin Sissinghurstin linnaan ja sen puutarhaan.

Vierailu Sissinghurstissa on ollut pitkään unelmani. Puutarhaa pidetään yhtenä maailman kauneimmista, ja se on omana aikanaan ollut suorastaan vallankumouksellinen. Puutarhan on luonut kirjailijapariskunta Vita Sackville-West ja hänen miehensä Harold Nicholson vuosina 1930-1962 (Vitan kuolinvuosi) ja vuodesta -67 se on ollut National Trustin omistuksessa. Vita ja Harold ovat puutarhan lisäksi tunnettuja myös boheemista rakkauselämästään, mutta pysytellään nyt puutarhassa :)

Puutarhan idea perustuu puutarhahuoneisiin, alla olevassa kuvassa näkyy puutarhan rakennetta ruusutarhalle ja valkoiseen puutarhaan päin. Kuvat on otettu tornista, jossa oli Vitan työhuone.

Harold on suunnitellut geometrisen tarkasti puutarhan rungon, puutarha on jaettu suojaisiin huoneisiin mm. muureilla ja marjakuusiaidoilla. Nämä huoneet Vita on täyttänyt erilaisten teemojen mukaan, puutarhasta löytyy mm. Cottage Garden, White Garden, Nuttery, Herb Garden ja Rose Garden. Vitan teema työssään oli cram, cram, cram, eli hänen tarkoituksenaan oli täyttää Haroldin selkeät muodot romanttisella kukka- ja lajipaljoudella. Tätä runsautta ei näin keväällä päässyt parhaimmillaan näkemään, mutta toisaalta keväällä erottuu hienosti puutarhan runko.

Huoneet olivat muuten pienempiä kuin olin ajatellut, kuvista saa käsityksen että ne olisivat isompia. Pienuus toi kuitenkin yksityisyyden ja suojaisuuden tuntua, josta pidin. Huoneesta toiseen kuljetaan mm. tällaisten ihastuttavien porttien läpi, jotka luovat tunnelmaa salaisesta puutarhasta ja portin tai kulman takaa löytyi aina jotakin hengästyttävän ihanaa uutta ja erilaista katseltavaa.

Seuraavissa postauksissa sitten tarkemmin kuvia näistä huoneista!

Tulppaaneja ja oman maan antimia

Punaiset apeldoorn-tulppaanit kukkivat jo talon seinustan lämpimässä

Tänään on ollut hyvä päivä. Ensin äitienpäiväaamiainen sänkyyn, sitten puutarhaan puuhaamaan. Rakastan sunnuntaiaamuja, se on minun omaa aikaani puutarhassa. Ja vielä kun oli lämmin ilmakin. Kuulostaako hassulta, jos sanon, että en tiedä mitään parempaa kuin kitkeä sunnuntain aamuaurigon lämmittäessä ihoa. 

Ensimmäinen kirjopikarililja, sitä täytyy katsoa läheltä nähdäkseen sen kauneuden

Eilen oli tytön 3-vuotissynttärit ja tein oman pihan nokkoslettuja ja raparperipiirakkaa. Nokkoset löytyivät kitkiessä, mutta harkitsen vakavasti, että viljelisin tarkoituksella pientä puskaa, niin hyviä nokkosletut olivat puolukkasurvoksen kanssa. Ja tyttökin söi varmaan kymmenen lettua ja sen jälkeen vain pienen palan kakkua, kun oli maha jo niin täynnä :)

Oman pihan raparperipiirakka maistui vaniljajätskin kanssa :)

Nokkoslettuja

Kasvihuoneen rakennus, osa 1

No niin, nyt on vihdoin saatu valmiiksi kasvihuoneen rakennuksen ensimmäinen vaihe, nimittäin kuopan kaivuu. Ja se ei ollut mikään helppo homma! Kasvihuone  tulee meidän tontin laitaan, josta alkaa kaupungin heinäpelto. Toivon, että se maisemoituu hyvin tuohon kulmaan, se tulee osaksi ryhmää, jossa kasvaa valmiiksi marjapensaita, mansikoita, perennoja ja tulevaisuudessa joitakin yrttejäkin.

Kasvihuone tulee kuvan oikeaan laitaa

Kasvihuoneen koko on 9,5 neliötä, kaupungissamme saa rakentaa 10-neliöisen kasvarin ilman rakennuslupaa. Rakennan siis mahdollisimman suuren, tietenkin :) Kuopasta tuli yhteensä 16-neliöinen, nimittäin reunoilla täytyy olla hiekkaa vähintään 50 cm lisää. Kuopan syvyys on 50 cm, sen pitäisi olla routarajan alapuolella. Pihamme on savimaata, joka roudassa liikkuu helposti paljonkin, joten on tärkeää kaivaa routarajan alapuolelle. Salaojat olisivat olleet myös hyvät, mutta meidän pihassamme ne eivät oikein ole mahdolliset. Joten näillä mennään ja toivotaan, että routa ei heti vaurioita ekana talvena kasvaria...

Oman pihamme kautta tuohon kulmaan ei pääse kaivinkoneella ja kaupungilta emme saaneet lupaa tuoda kaivinkonetta pellon kautta, joten kaivoin sitten käsin :) Loppujen lopuksi urakka ei ollut niin iso kuin aluksi ajattelin, aikaa kului yhteensä kaksi viikkoa harvakseltaa kaivaen. Kaivoin yhden kokonaisen päivän ja neljä iltaa. Savi on keväällä helppoa, joskin raskasta kaivettavaa.

Kuoppa valmiina, huh.

Seuraavaksi kuoppaan asennetaan suodatinkankaat, pohjalle tulee hiekkakerros ja sitten pääsen muuraamaan lekaharkoista sokkelia. Hiekkaa alan kärräämään ensi viikolla.

Vielä kuva raparpereista, jotka ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että niistä saadaan tyttäreni tämän päivän kolmivuotissynttäreille raparperipiirakkaa :) Ja päälle vaniljajätskiä, nam :)

Kasvihuoneunelmia, eikä pelkkiä unelmia!

Victorian Classic Greenhouse, kuva Hartley Botanicin sivuilta

Meille tulee kasvihuone, vanhoista laseista! En ole oikeastaan osannut haaveilla kasvihuoneesta, olen ajatellut ettei sellaisen rakentaminen meille ole mahdollista tai realistista. Mutta viime talvena heitin ehdotuksen miehelle ja hän sanoi, että tehdään sinulle sellainen! No, tehdään :)

Sain joululahjaksi Sonja Lumpeen kirjan Kotipihan kasvihuone ja se oli todella informatiivinen. Kirjasta löytyy tarkat ja selkeät rakennusohjeet perustuksista alkaen. Lisäksi talvella luin muutamaan kertaan puutarha.net:in Itse tehdyt kasvihuoneet-ketjun, jossa penttiläiset ovat kertoneet monenlaisia kokemuksia kasvihuoneen rakentamisesta. Näiden perusteella alkoi hahmottua suunnitelma.

Itseäni viehättää englantilaistyylinen kasvihuone, joten sellaista lähdetään rakentamaan. Ideakuvana on toiminut Hartley Botanicin Victorian Classic Greenhouse. Sokkeliin tulee ainakin yläreunaan vanhaa tiiltä, lisäksi takaseinä tulee lämpöä varaavasta tiilestä. Mitatkin ovat melko samat, korkeutta ei tule ihan noin paljoa suhteessa. Kasvihuoneesta tulee n. 9,5 neliöinen. Katsotaan tuleeko yhtään tuon näköinen :)

Arja ja Bo Haraldin kasvihuone kirjasta Suomalaisia unelmapuutarhoja. Kuva kirjasta.

Kuva kirjasta Suomalaisia unelmapuutarhoja. Voi kunpa meidän pihassa näyttäisi joskus tuolta...

Lisäksi kasvihuone Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin kirjasta Suomalaisia unelmapuutarhoja on innoittanut minua. Sain kirjan joululahjaksi viisi vuotta sitten, kun muutimme tähän taloon, enkä tiennyt vielä mitään puutarhan hoidosta, ja pihamme oli vedetty ruohonleikkurilla tasaiseksi kukkapenkkejä ja pensaita myöden. Rakastuin silloin tähän kasvihuoneeseen ja puutarhaan ylipäänsä. Kasvihuone on espoolaisen Arja ja Bo Haraldin ihastuttavasta englantilaistyylisestä puutarhasta.

Olen saanut kaverilta nimelliseen hintaan heidän talonsa vanhat ikkunanpokat, ja vanhaa käsin lyötyä tiiltä olen keräillyt omasta pihasta, mummolan pihasta ja samalta kaverilta, jolta sain pokat. Perustuksiin tulevaa hiekkaa löytyy kasa omasta pihasta, osa täytyy vielä tilata jostakin. Sokkeliin tulevat lekaharkot, routaeristeet, suodatinkankaat montun pohjalle, rungon puumateriaali ja kattoon tuleva kirkas akryylilevy on ostettava. Eli hintaa tulee itse tehdyllekin kasvihuoneelle, vaikka osa materiaaleista on omasta takaa.

Kasvihuoneen tuuletus on järjestetty myös, sillä sain eräältä kaverilta kaksi hyvää sähköllä toimivaa tuuletinta. Kannattaa avata suunsa sopivissa paikoissa :) Lisäksi mieheni on luvannut rakennella automaattisen kastelujärjestelmän ja ikkunanaukaisusysteemin, niin voimme lähteä kesällä mökille tai matkalle :)

Ystävältä saadut 50-lukulaiset ikkunanpokat

Ikkunanpokat ovat onneksi suhteellisen hyväkuntoiset, en ala niitä rapsuttamaan ja maalaamaan uudestaan nyt. Varmaankin parin vuoden päästä se on tehtävä, mutta nyt en malta. Kävin myös ostamassa tyyliin sopivan vanhan peilioven karmeineen Tampereen rakennustorilta suhteellisen halvalla.

Osa tiilistä odottaa muuraajaa, joka tule olemaan minä! Sellainenkin taito täytyy siis opetella :)

Olen yrittänyt luvata itselleni, että otan projektin rennosti, enkä stressaa rakentamisesta. Jos kasvihuone ei valmistu tänä kesänä, se valmistuu sitten seuraavana kesänä. Mutta olisi niin kova hinku päästä jo kasvattamaan kaikkea ihanaa ja lukemaan kirjaa kasvihuoneessa sadesäällä ja kaikkea sellaista...Tunnustan, että olen jo muutaman melko unettoman yön kasvihuoneen vuoksi viettänyt. Ensimmäinen ja työläin vaihe on kuitenkin takanapäin, eli kuopan kaivuu. Siitä lisää myöhemmin!

Vappu!

Pinkkejä kevätesikoita

Huh, vappuviikonloppuna olen ollut todella ahkera puutarhassa. Olen kaivanut jättimäistä kuoppaa (siitä myöhemmin), levittänyt hevosenlantaa, istuttanut orvokit ruukkuihin, kitkenyt (vaikka kuun vaihe onkin siihen huono), istuttanut ja siirrellyt perennoita, käynyt Pinsiön taimistolla, laajentanut yhtä penkkiä. Kaiken aikaa on huono omatunto, että pitäisi tehdä enemmän, kevät on jo pitkällä, mutta tuosta listasta onneksi näen, että olenhan minä ehtinyt tehdä vaikka mitä.

Siinä se kuoppa on valmiina! Siihen nousee kasvihuone...Ja kaivoin ihan itse.

Lidlistä ostetut orvokit pääsivät rappuselle, tänä vuonna ruukkuorvokit ovat tummansinisiä. Yleensä orvokit ovat siementäneet ruukuista pitkin pihaa, keltaisia ja valkoisia pikkuorvokkeja löytyy ympäri kukkapenkkejä.

Siellä ne orvokit paistattelevat aamuauringossa

Ja vielä Concerto-tulppaaneista kuvia, ne ovat lempitulppaanejani, ainakin tähän aikaan keväästä :)

Vaaleankeltaiset ihanuudet

Tällainen Concerto ottaa vastaan etupihalla. Pajuhäkkyrät ovat itse tehtyjä pionitukia :)

Heart's Delight nuput auki auringolle